Post by Deleted on Jul 12, 2013 14:32:55 GMT 2
Alenan pikkusisko esittäytyy, lupa hahmoon saatu ruulta. Ruulla on käynyt myös pieni laskuvirhe menneisyydessä, niitä on oltava ollut kuusi, jotta yksi on voinut kuolla pentuna, kaksi karhunkynsiin ja yksi sairauteen, jos kerta kaksi on elossa ;)
_____________________
Nimi: Daralia
Sukupuoli: Naaras
Ikä: 3.5
Laji: Susi
Lauma: Lumon, (alfan sisar)
(c)kipinwolf.deviantart.net
Ulkonäkö:
30kg | 70cm
Dara on ilmiselvä harmaasusi ulkonäöltään. Naaraan häntä on pitkä ja tuuhea, pää on iso ja kuono terävä. Korvat ovat tottakai pystyt, kolmion malliset ja teräväkärkiset, mutteivät suuret. Susimaiset silmät ovat vinot, mutta jään siniset, joka onkin ehkä ainut erikoisuus Daraliassa. Lumonilaisesta löytyy naaraalle ominaista siroutta ja viehkeyttä, hänessä ei ole lihasta tai voimaa oikein nimeksikään, joten vaaratilanteista lähdetään pakenemalla. Susi on siis siro, viehkeä ja pienikokoinen.
Daralla ei ole selvää pääväriä, mutta joka tapauksessa hän on tummanpuhuva. Musta lähtee suden kuonosta, ollen kuononselän levyinen ja jatkaa otsalle leveten sen levyiseksi. Korvien takana niskassa musta ei leviä ennen säkää, sen jälkeen se leviää puoleenväliin kylkiä. Häntä ja selkä ovat mustia. Korvien takaa, v:n muotoisena kuviona kohti rintaa karkaa musta vana, tehden naaraalle kaulanauhamuodostelman.
Mustan lisäksi Darassa on harmaata ja valkoista. Harmaata ovat sisäkorvat, hieman kuononvartta, silmien alapuoli ja osa poskesta. Valkeaa taas kasvoissa on suupielet, leuka, alaosa poskesta ja osa rinnasta. Harmaa seuraa mustan luomaa rajaa, päätyen kuitenkin takareiteen. Jalat, rinnan alaosa ja vatsa ovat valkoisia. Kirsu on tottakai musta. Lumonin laumatunnus on suden vasemmassa silmäkulmassa valkoisella.
Luonne:
Daralia ei ole maailman sosiaalisin tapaus menneisyytensä takia. Naaras on ujo ja herkkä, muttei missään nimessä pelkuri, pippurimaista sähäkkyyttä löytyy tietyssä tilanteissa liikaakin. Perhekeskeisyys on tehnyt myös sen, ettei jääsilmä kerro itsestään tai asioistaan todellakaan avoimesti, utelijat häädetään helposti hyisellä katseella. Jos kuitenkin jostakin syystä pitäisi kertoa, ei hän ala valehtelemaankaan, naarasta opetettiin pienenä jo, ettei valehtelu auta.
Koska susi on viettänyt suurimman osan elämästään vain perheensä kanssa, hän ei oikein tiedä tunteista mitään, kaikenlaiset suhteet ovat siis vaikeita. Joka tapauksessa salaisuudet pysyvät salaisuuksina, vaikka muuten hän ei ole ehkä mikään paras ystävä. Lohduttajan hän on surkea, sillä omalla tavallaan hän ei kykene empatiaan, tai pikemminkin ei tiedä, mitä pitäisi tehdä, jos tuntee sääliä. Hän kuitenkin tunnistaa, milloin välittää jostakusta, ja kuka tahansa, kenestä Daralia välittää, voitaisiin luokitella ystäväksi. Kärsivälliset, ystävälliset ja kiltit sudet saavat ajan kanssa Lumonilaisen välittämään heistä.
Daralla on erittäin huono itsetunto. Pentuajoista on jäänyt sellainen olo, ettei hän osaisi pitää huolen itsestään tai olisi niin tyhmä, että joka tapauksessa sähläisi kuitenkin jotakin. Haukkumiset ja loukkaukset siis viiltävät kuin veitsi ja isot auktoriteetit saavat polvet tutisemaan, isä kun ei ollut mikään maailman hellin kurittaessaan tytärtään.
Dara on avoin ajatuksistaan, hän ei halveksi ketään tai pidä itseään muita parempana. Taistelutantereella hän on surkea pelkuri, ja lähtee karkuun heti kun on mahdollista. Eli ei siis osaa hampaitaankaan käyttää muuhun, kuin saalistamiseen. Susi ei tunne tiivistä yhteenkuuluvuutta Lumoniin, vaikka siihen kuuluukin, hän on oman tiensä kulkija, joka kaipaa seuraa, mutta pitää yksinolemisesta.
Vaikka Dara on monin paikoin pelkurimainen, varovainen ja ujo että herkkä, se pippurisuus löytyy hänestä kahdella tavalla. Silloin harvoin, kun hän kerää rohkeutta noustakseen puolustamaan itseään, saattaa kieli löytää oikean vaihteen, ja sanat voivat olla hyvinkin sivaltavia. Kaikkein varmiten neidon pippurisuuden löyää, kun läheinen on pulassa. Silloin hän menee vaikka läpi harmaan kiven.
Menneisyys:
Daralia syntyi Lumonin alueille, pohjoiselle Taigalle. Heitä oli kuusi, ainakin aluksi. Suuri pentue oli vanhemmille siunaus, joka ikäänkuin pilaantui ja muuttui kiroikseksi. Ensimmäisten viikkojen aikana nuorin pennuista kuoli. Dara ei muista tuosta sisarestaan oikeastaan mitään, myöhemmin siitä kiellettiin jopa puhumasta.
Perhe eleli jokusen kuukauden kaikessa rauhassa, ajatellen, että vaara oli jo ohitse. Silloin oli vanhempien sisarten vuoro. Isosisko ja isoveli leikkivät, pudoten huonoksi onnekseen karhun pesään. Pentujaan puolustava karhuemo tappoi kaksikon säälimättä. Tämän jälkeen epätoivo valtasi perheen ja heitä suojeltiin kaikelta mahdolliselta, hyvä että edes laskettiin leikkimään. Varatoimenpiteet eivät kuitenkaan auttaneet, vaan veli sairastui outoon tautiin, ja kuoli.
Daralian elämästä tuli painajaista, he eivät saaneet tehdä mitään, mutta sekään ei ollut mitään verrattuna siihen, mitä tapahtui, kun toinen ainoista elossa olevista pennuista katosi. Dara ei saanut liikkua minnekkään yksin, ei juomaan, ei syömään eikä edes tarpeilleen. Isä tai äiti olivat aina läsnä. Kolmikko pysyi kaukana muista susista ja jos joku eksyi heidän lähelleen, se ajettiin raivokkaasti pois.
Ahdistavaa vahtimista jatkui niin kauan, kunnes Daralia oli vuoden. Isä oli saalistusreissulla, josta palasi jalka verisenä. Nyt naiset hoitivat perheen päätä ja neitimme jopa pääsi silloin tällöin yksin tekemään asioita. Yksin ollessaan sai susi kuulla, että Lumon oli perustettu ja johdossa oli Alena sekä Halo. Naarasjohtajan nimi oli erittäin tuttu, mutta kun perheessä oli visusti vaiettu kadonneista sisarista, ei osannut sinisilmämme päätellä Alenan olevan hänen siskonsa. Samaisten matkojen aikana utelias neiti sai kuulla tarkemmin kalmoista, muista laumoista ja ulkopuolisesta elämästä, jopa ihmisistä.
Isä oli pitkään pedin omana, Daralian ja äidin hoivatessa urosta. Kun isä vihdoinkin käveli omin jaloin, oli puoli vuotta kulunut. Vanhemmat olivat molemmat hyvin harmaita, vanhoja ja huono kuntoisia. Nyt oli Daralian aika hoivata vanhempiaan, joka oli rankkaa, mutta vapauttavaa kotona vietettyjen vuosien jälkeen.
Isä ja äiti kituuttivat elossa niin kauan, että sutemme oli ehtinyt täyttää kolme vuotta. Hän hautasi vanhukset surun murtamina ja lähti vihdoinkin maailmalle. Liittyessään Lumoniin, susi ihmetteli, miten toinen johtajista näytti niin tutulta, mutta antoi asian olla. Nyt hän on ollut puolisen vuotta yksin kylmässä maailmassa, opetellen elämään ilman ketään.
_____________________
Nimi: Daralia
Sukupuoli: Naaras
Ikä: 3.5
Laji: Susi
Lauma: Lumon, (alfan sisar)
(c)kipinwolf.deviantart.net
Ulkonäkö:
30kg | 70cm
Dara on ilmiselvä harmaasusi ulkonäöltään. Naaraan häntä on pitkä ja tuuhea, pää on iso ja kuono terävä. Korvat ovat tottakai pystyt, kolmion malliset ja teräväkärkiset, mutteivät suuret. Susimaiset silmät ovat vinot, mutta jään siniset, joka onkin ehkä ainut erikoisuus Daraliassa. Lumonilaisesta löytyy naaraalle ominaista siroutta ja viehkeyttä, hänessä ei ole lihasta tai voimaa oikein nimeksikään, joten vaaratilanteista lähdetään pakenemalla. Susi on siis siro, viehkeä ja pienikokoinen.
Daralla ei ole selvää pääväriä, mutta joka tapauksessa hän on tummanpuhuva. Musta lähtee suden kuonosta, ollen kuononselän levyinen ja jatkaa otsalle leveten sen levyiseksi. Korvien takana niskassa musta ei leviä ennen säkää, sen jälkeen se leviää puoleenväliin kylkiä. Häntä ja selkä ovat mustia. Korvien takaa, v:n muotoisena kuviona kohti rintaa karkaa musta vana, tehden naaraalle kaulanauhamuodostelman.
Mustan lisäksi Darassa on harmaata ja valkoista. Harmaata ovat sisäkorvat, hieman kuononvartta, silmien alapuoli ja osa poskesta. Valkeaa taas kasvoissa on suupielet, leuka, alaosa poskesta ja osa rinnasta. Harmaa seuraa mustan luomaa rajaa, päätyen kuitenkin takareiteen. Jalat, rinnan alaosa ja vatsa ovat valkoisia. Kirsu on tottakai musta. Lumonin laumatunnus on suden vasemmassa silmäkulmassa valkoisella.
Luonne:
Daralia ei ole maailman sosiaalisin tapaus menneisyytensä takia. Naaras on ujo ja herkkä, muttei missään nimessä pelkuri, pippurimaista sähäkkyyttä löytyy tietyssä tilanteissa liikaakin. Perhekeskeisyys on tehnyt myös sen, ettei jääsilmä kerro itsestään tai asioistaan todellakaan avoimesti, utelijat häädetään helposti hyisellä katseella. Jos kuitenkin jostakin syystä pitäisi kertoa, ei hän ala valehtelemaankaan, naarasta opetettiin pienenä jo, ettei valehtelu auta.
Koska susi on viettänyt suurimman osan elämästään vain perheensä kanssa, hän ei oikein tiedä tunteista mitään, kaikenlaiset suhteet ovat siis vaikeita. Joka tapauksessa salaisuudet pysyvät salaisuuksina, vaikka muuten hän ei ole ehkä mikään paras ystävä. Lohduttajan hän on surkea, sillä omalla tavallaan hän ei kykene empatiaan, tai pikemminkin ei tiedä, mitä pitäisi tehdä, jos tuntee sääliä. Hän kuitenkin tunnistaa, milloin välittää jostakusta, ja kuka tahansa, kenestä Daralia välittää, voitaisiin luokitella ystäväksi. Kärsivälliset, ystävälliset ja kiltit sudet saavat ajan kanssa Lumonilaisen välittämään heistä.
Daralla on erittäin huono itsetunto. Pentuajoista on jäänyt sellainen olo, ettei hän osaisi pitää huolen itsestään tai olisi niin tyhmä, että joka tapauksessa sähläisi kuitenkin jotakin. Haukkumiset ja loukkaukset siis viiltävät kuin veitsi ja isot auktoriteetit saavat polvet tutisemaan, isä kun ei ollut mikään maailman hellin kurittaessaan tytärtään.
Dara on avoin ajatuksistaan, hän ei halveksi ketään tai pidä itseään muita parempana. Taistelutantereella hän on surkea pelkuri, ja lähtee karkuun heti kun on mahdollista. Eli ei siis osaa hampaitaankaan käyttää muuhun, kuin saalistamiseen. Susi ei tunne tiivistä yhteenkuuluvuutta Lumoniin, vaikka siihen kuuluukin, hän on oman tiensä kulkija, joka kaipaa seuraa, mutta pitää yksinolemisesta.
Vaikka Dara on monin paikoin pelkurimainen, varovainen ja ujo että herkkä, se pippurisuus löytyy hänestä kahdella tavalla. Silloin harvoin, kun hän kerää rohkeutta noustakseen puolustamaan itseään, saattaa kieli löytää oikean vaihteen, ja sanat voivat olla hyvinkin sivaltavia. Kaikkein varmiten neidon pippurisuuden löyää, kun läheinen on pulassa. Silloin hän menee vaikka läpi harmaan kiven.
Menneisyys:
Daralia syntyi Lumonin alueille, pohjoiselle Taigalle. Heitä oli kuusi, ainakin aluksi. Suuri pentue oli vanhemmille siunaus, joka ikäänkuin pilaantui ja muuttui kiroikseksi. Ensimmäisten viikkojen aikana nuorin pennuista kuoli. Dara ei muista tuosta sisarestaan oikeastaan mitään, myöhemmin siitä kiellettiin jopa puhumasta.
Perhe eleli jokusen kuukauden kaikessa rauhassa, ajatellen, että vaara oli jo ohitse. Silloin oli vanhempien sisarten vuoro. Isosisko ja isoveli leikkivät, pudoten huonoksi onnekseen karhun pesään. Pentujaan puolustava karhuemo tappoi kaksikon säälimättä. Tämän jälkeen epätoivo valtasi perheen ja heitä suojeltiin kaikelta mahdolliselta, hyvä että edes laskettiin leikkimään. Varatoimenpiteet eivät kuitenkaan auttaneet, vaan veli sairastui outoon tautiin, ja kuoli.
Daralian elämästä tuli painajaista, he eivät saaneet tehdä mitään, mutta sekään ei ollut mitään verrattuna siihen, mitä tapahtui, kun toinen ainoista elossa olevista pennuista katosi. Dara ei saanut liikkua minnekkään yksin, ei juomaan, ei syömään eikä edes tarpeilleen. Isä tai äiti olivat aina läsnä. Kolmikko pysyi kaukana muista susista ja jos joku eksyi heidän lähelleen, se ajettiin raivokkaasti pois.
Ahdistavaa vahtimista jatkui niin kauan, kunnes Daralia oli vuoden. Isä oli saalistusreissulla, josta palasi jalka verisenä. Nyt naiset hoitivat perheen päätä ja neitimme jopa pääsi silloin tällöin yksin tekemään asioita. Yksin ollessaan sai susi kuulla, että Lumon oli perustettu ja johdossa oli Alena sekä Halo. Naarasjohtajan nimi oli erittäin tuttu, mutta kun perheessä oli visusti vaiettu kadonneista sisarista, ei osannut sinisilmämme päätellä Alenan olevan hänen siskonsa. Samaisten matkojen aikana utelias neiti sai kuulla tarkemmin kalmoista, muista laumoista ja ulkopuolisesta elämästä, jopa ihmisistä.
Isä oli pitkään pedin omana, Daralian ja äidin hoivatessa urosta. Kun isä vihdoinkin käveli omin jaloin, oli puoli vuotta kulunut. Vanhemmat olivat molemmat hyvin harmaita, vanhoja ja huono kuntoisia. Nyt oli Daralian aika hoivata vanhempiaan, joka oli rankkaa, mutta vapauttavaa kotona vietettyjen vuosien jälkeen.
Isä ja äiti kituuttivat elossa niin kauan, että sutemme oli ehtinyt täyttää kolme vuotta. Hän hautasi vanhukset surun murtamina ja lähti vihdoinkin maailmalle. Liittyessään Lumoniin, susi ihmetteli, miten toinen johtajista näytti niin tutulta, mutta antoi asian olla. Nyt hän on ollut puolisen vuotta yksin kylmässä maailmassa, opetellen elämään ilman ketään.
