Post by Saranna on Apr 18, 2014 23:09:17 GMT 2
Sukulaisuussuhteesta Aven Coralieen toki sovittu.
Lisäksi kysyisin, notta saankos laittaa Surkun esittelyn suoraan Noiriin, kun sinne sen kuitennii olisi tarkoitus liittyä, luultavasti aika aikaisessakin vaiheessa pelejä?
___
KUVA
Nimi: Devorah.
Kutsutaan: Yleisimmin Surku/Suru. Devorahia tapaa käyttää lähinnä koiran lähipiiri (eli sisko).
Sukupuoli: Narttu.
Ikä: Kolmisen vuotta (ihmisittäin vajaat kolmekymmentä).
Laji/rotu: Koira, pitkäkarvainen collie.
Lauma: Laumaton, lemmikkikoira. (Liittyy Noiriin).
Ulkonäkö:
Säkäkorkeus 57cm, paino 24kg.
Nykypäivän pitkäkarvaisiin collieihin verrattaessa Surku on yleisilmeeltään kapeampi ja korkeampi. Sillä on pitkät, mutta jäntevät raajat, soikeat ja sirot tassut, solakka yleisolemus ja nopeat ja vaivattomat liikkeet. Koiran kallo on kiilamainen, litteä ja hienoisesti kupera; silmät ovat vinot ja pyöreähköt ja korvat taittuneet, joskin toinen on toista pystympi. Kauniisti kaartuva häntä on pitkä, eikä se nouse selkälinjan ylitse kuin koiran innostuessa.
Devorahin turkki on varsin liioittelematon. Se on pitkää ja hapsuista kaulasta, rinnasta, etujalkojen ja takajalkojen takasyrjiltä ja hännästä, mutta ei mistään kohti niin ylimittaista, että laahaisi maata.
Väritykseltään Surku on tricolour. Sen pohjaväri on syvänmusta kera parkinruskein ja valkein merkein. Ruskeaa on korvien sisuksissa, raajoissa, silmien yllä, kuononsivuilla ja poskilla, joilta väri kumminkin puolin kurottuu kaulaan ja yhdistyy vähän kurkun alapuolella. Collien kuononkärki, suupielet ja alaleuka sekä kurkku ovat valkeat, kuten on myös sen kaula suurimmaksi osaksi. Hännänpää, oikea etutassu ja takakoivet noin kintereeseen asti ovat niin ikään valkoiset. Vasen eturaaja on kokonaan ruskea.
Surkun silmät ovat keskiruskeat ja kynnet ja anturat sekaväriset.
Surku on olemukseltaan yleensä sitä, mitä sen kutsumanimikin antaa ymmärtää: surkea. Se liikkuu yleensä levottomasti ja paikallaan ollessaan usein vapisee, se pälyilee ja luimistelee ja aika usein myös kuolaa. Itsevarmempina hetkinään sen liikehdintä on kuitenkin varsin sulokasta, vaivatonta ja tanssahtelevaa - se osaa kyllä kantaa itseään vakuuttavassa ryhdissä, näyttelykoiran elkein, jos suinkin sen henkinen puoli antaa myöten.
Aseenaan koiralla on suurten puutarhasaksien puolikas.
Luonne:
Mitä saadaan, kun yhdistetään äärimmäisen impulsiivinen luonne, erittäin epävakaa tunne-elämä ja roima hyppysellinen psykoottisuutta?
Surku ei ole mielenlaadultaan normaali, eikä se tosiasia jää yhdeltäkään tervemieliseltä kanssaolijalta helposti huomaamatta. Surku on ajatus- ja tunnemaailmaltaan selvästi häiriintynyt, ahdistunut ja hermostunut sekä varsin arvaamaton. Se on hukassa paitsi ympäristönsä myös itsensä kanssa, eikä se tiedä millä tavalla sen kuuluisi käyttäytyä milloinkin, se ei tiedä mikä on normaalia. Eristetyn elämän eläminen on heikentänyt ratkaisevasti sen sosiaalisia taitoja, joten se tulkitsee kanssaolijansa aikomukset useammin väärin kuin oikein. Collien kanssa kommunikointi on tästä syystä hyvin kuluttavaa, turhauttavaa ja täynnä väärinkäsityksiä; Surku ei luota siskonsa ohella kehenkään muuhun kuin itseensä ja se pohjaa reagointinsa aina omiin - valitettavan ontuviin - tuntemuksiinsa ja johtopäätöksiinsä. Jos siitä jostain syystä alkaa tuntua, että tosiasiassa perusystävällisesti käyttäytyvä henkilö, joka vain yrittää ymmärtää sitä, haluaa sille pahaa, se mieltää olevansa oikeassa ja käyttäytyy sen mukaan. Silloin kolmivärinen syyttelee, sylkee päin naamaa, tekee valehyökkäyksiä ja räkättää voitonriemuisesti kun saa ajettua uhkaavaksi mieltämänsä kanssakulkijan tiehensä. Normaalitilanteessakin se käyttäytyy epäilyttävästi ja epäilevästi ja siitä huomaa jo kauas, ettei se usko juuri kenenkään olevan luottamisen arvoinen.
Sekopäinen pitkäturkki mutisee ajatuksiaan usein ääneen aivan huomaamattaan ja ajoittain vaikuttaa käyvän keskusteluja itsensä kanssa - itseasiassa Devorah on vain harvoin aivan hiljaa, edes yksin ollessaan. Jos se ei puhu, se vikisee ja naksuttelee kieltään kitalakeensa tai kolistelee ympärillään olevaa irtaimistoa. Puhuessaan se taas ei välttämättä käytä ollenkaan järkevää kieltä, vaan saattaa vakuutella aivan tosissaan kanssaolijalleen olevansa kykenevä lukemaan tämän ajatukset.
Todellisuudentajunpuutteessaan paimenkoira on aivan omaa luokkaansa. Omistajan antamat lääkeaineet ja huumeet ovat tehneet Surkuun jo lähtemätöntä vahinkoa ja pahimpina hetkinään se on äärimmäisen paranoidinen. Harhojen näkeminen tai kuuleminen ei ole sille alkuunkaan epätyypillistä, mutta kaiketi kai onneksi hallusinaatiot eivät ole hallitsevia ja paranoidisuus keskittyy lähinnä deluusioihin. On luultavaa, että näköharhat saisivat sen helposti käymään kanssaolijoidensa kimppuun aivan ärsykkeettäkin, mutta ajatustasolla pysyvät vainoharhat harvemmin saavat sen oloa niin surkeaksi että se ryhtyisi tosissaan ympäristölleen haitalliseksi. Kolmivärinen on kiistatta mielenvikainen, mutta siitä huolimatta sen pohjaluonne on hyvinkin kiltti ja jopa rauhantahtoinen eikä koira tosiasiassa tahtoisi satuttaa edes niitä, jotka ovat satuttaneet sitä. Se on melkoisen naiivi ja anteeksiantava, mutta epäluuloisuudessaan pitkävihaisuuteenkin kykenevä.
Koska kolmivärinen yleensä on vaikeaa seuraa ja useimmat kokevat sen aivan liian haastavaksi ystävystymistä ajatellen, on Surku hyvin takertuvainen läheistensä suhteen. Koira on luonnostaan omaa rauhaa arvostava ja yksinkin viihtyvä, mutta häiriintyneelläkin ajatustoiminnallaan se kykenee tajuamaan, että ystävät ja tukihenkilöt ovat tärkeitä, eikä se halua menettää niitä, jotka ovat tarpeeksi kärsivällisiä sen oikutteluja kestämään.
Collien huumorintaju on - kaiken muun mukana - varsin omalaatuinen. Se on yleisesti varsin huumorintajuton mitä esimerkiksi vitsailuun tulee, eikä sen sosiaalinen taantuneisuus juuri mahdollista esimerkiksi sarkasmin ymmärtämistä. Surku ottaa kaiken kovin kirjaimellisesti ja on sen vuoksi hivenen herkkä loukkaantumaan, joten omat huvinsa se hakee sosiaalisten kontaktien ulkopuolelta; nartun tiedetään nauraneen heleää, onnellista naurua, kun se on liki tanssivine ja liidokkaine askelineen lahdannut kalmoja. Sille elämä on peliä, jonka juonenkäänteisiin on vain sopeuduttava, ja jonka ei missään nimessä pidä antaa masentaa. Tätä elämänoppia collie tosin ei ole vielä täysin oppinut, vaikka sen mukaan elääkin, sillä tietyissä asioissa se on erittäin masennusaltis. Lisäksi se näkee paljon painajaisia, joista johtuvat univaikeudet laskevat sen vireystilaa ja tekevät siitä apaattisemman. Koiran reagointi painajaisiinsa on yleensä pennunomaisen voimakasta, ja se saattaa herätä niistä hyvinkin itkien.
Vaikkei Surku ole luonteeltaan ilkeä, on sen huumori toisinaan kiusallista. Pitkäturkki kokee itsensä varsin surkeaksi ja mitättömäksi olennoksi ja varmaan huonoa itsetuntoaan kompensoidakseen se rakastaa kanssakulkijoittensa hämmentämistä ja kiusaamista. Jos se saakin selville jonkun asian, joka saa silloisen seuralaisen tuntemaan olonsa epämukavaksi, se tarttuu siihen. Pahaa Surku ei tarkoita, mutta toisaalta ei pahemmin välitä, jos sen toiminta loukkaa kohdettaan - tai sitä itseään. Kivusta tietää elävänsä, ajattelee häiriintynyt elukka, eikä se pistä pahakseen hakatuksi tulemista.
Tiivistetymmin collie on ulosanniltaan yleensä hermostunut ja ahdistunut, yleensä myös varsin apaattinen ja vaisu. Toisina hetkinä se kuitenkin intoutuu pilailemaan kanssaolijoidensa kustannuksella aina turpakäräjiin asti ja omistaa pimeän huumorintajun. Surku on harhainen, mutta vain harvoin vaarallinen kenellekään muulle, kuin itselleen.
Menneisyys:
Kuten siskonsa Coralie, oli Surkukin noin vuotias saapuessaan Valerianaan. Mitään tietoa tämän perheenjäsenensä asumisesta näillä seuduin nartulla ei tosin vielä ole, sillä vaikka se Coralien tavoin päätyikin asumaan kylään, on sen elämä pitänyt sen tiiviisti eristyksissä.
Kasvattajaltaan narttu myytiin noin parikuisena eräälle näyttelyorientoituneelle pariskunnalle, jonka kanssa se ehti kierrellä kehissä vain vähän aikaa. Varsin hyvärakenteinen vaikka koira olikin, ei se tuonut omistajilleen niin suurta profiittia, kuin nämä olisivat toivoneet (tai edes tarvinneet kyetäkseen eläimen ylläpitoon), joten se myytiin.
Surkun osti muuan mies Valerianasta, poikansa harjoituskoiraksi. Mies oli kiinnostunut paimennuksesta, palveluskoirakokeista ja sen sellaisista, joihin collie soveltuisi, ja toivoi poikansa auttavan koiran valmentamisessa näihin tarkoituksiin.
Ukon toiveet eivät aivan täyttyneet: poikaa ei tavoitteellinen koirankoulutus vähempääkään kiinnostanut, mutta ottipa tämä kuitenkin Surkun hyvin vastaan ja viihtyi sen kanssa. Aluksi pojan saamattomuus ärsytti tämän isää, joka yritti puoliväkisin saada parikymppisen jälkeläisensä kiinnostumaan koiran suhteen jostain muustakin kuin yhdessäolosta ja rapsuttelusta, mutta taipui lopulta; nuorukainen oli astetta ongelmallisempi luonne jo muutenkin, eikä tarvinnut isänsä tyytymättömyyttä kantaakseen.
Surku sai nauttia varsin tasaisesta elämästä näiden kahden ihmisen kanssa vain pari kuukautta. Käännekohdaksi muodostunut päivä alkoi normaalisti isän ja pojan lähtiessä aamuvarhaisella satamaan töihin. Muutaman tunnin päästä tapahtui jotain valitettavaa, kun isäntä sai sairaskohtauksen ja lankesi laiturilta mereen. Mitään ei ollut tehtävissä ukon pelastamiseksi, ja aivan yhtä lohduton oli poikansa mielenterveyden tilanne. Äitinsä jo muutamia vuosia sitten menettänyt nuorukainen menetti elämänilostaan suurimman osan, jäljelle jäi vain välttämätön itsemurhan ehkäisemiseksi. Ja kun todellisuus kävi miehelle yhä vain synkemmäksi, tämä lankesi huumeisiin. Huumeita Valerianassa sai heikohkosti, mutta epätoivoinen ihmisraunio onnistui niitä aina omiin tarpeisiinsa löytämään ja sekavuuspäissään syötti päihteitä jopa Surkulle, joko juomaveteen ne sekoittaen tai huumekapselit pakolla collien kurkusta alas ajaen. Ettet muutu kalmaksi, perusteli miesparka, ja ettet juokse luotani. Mies myös eristi koiransa varsin taidokkaasti ja piti tämän suurimman osan ajasta sisällä talossaan.
Näin on jatkunut Surkun elämä jo liki parin vuoden ajan ja siinä ajassa se on menettänyt valitettavan suuren siivun järjestään.
Muuta:
Ominaisuudet
Lihasvoima: 3/5
Puruvoima: 2/5
Nopeus: 4/5
Ketteryys: 3/5
Kuulo: 3/5
Hajuaisti: 3/5
Näköaisti: 4/5
Äly: 3/5 (joskin vaikuttaa mielenterveysongelmiensa vuoksi vajaalta)
Lisäksi kysyisin, notta saankos laittaa Surkun esittelyn suoraan Noiriin, kun sinne sen kuitennii olisi tarkoitus liittyä, luultavasti aika aikaisessakin vaiheessa pelejä?
___
KUVA
Nimi: Devorah.
Kutsutaan: Yleisimmin Surku/Suru. Devorahia tapaa käyttää lähinnä koiran lähipiiri (eli sisko).
Sukupuoli: Narttu.
Ikä: Kolmisen vuotta (ihmisittäin vajaat kolmekymmentä).
Laji/rotu: Koira, pitkäkarvainen collie.
Lauma: Laumaton, lemmikkikoira. (Liittyy Noiriin).
Ulkonäkö:
Säkäkorkeus 57cm, paino 24kg.
Nykypäivän pitkäkarvaisiin collieihin verrattaessa Surku on yleisilmeeltään kapeampi ja korkeampi. Sillä on pitkät, mutta jäntevät raajat, soikeat ja sirot tassut, solakka yleisolemus ja nopeat ja vaivattomat liikkeet. Koiran kallo on kiilamainen, litteä ja hienoisesti kupera; silmät ovat vinot ja pyöreähköt ja korvat taittuneet, joskin toinen on toista pystympi. Kauniisti kaartuva häntä on pitkä, eikä se nouse selkälinjan ylitse kuin koiran innostuessa.
Devorahin turkki on varsin liioittelematon. Se on pitkää ja hapsuista kaulasta, rinnasta, etujalkojen ja takajalkojen takasyrjiltä ja hännästä, mutta ei mistään kohti niin ylimittaista, että laahaisi maata.
Väritykseltään Surku on tricolour. Sen pohjaväri on syvänmusta kera parkinruskein ja valkein merkein. Ruskeaa on korvien sisuksissa, raajoissa, silmien yllä, kuononsivuilla ja poskilla, joilta väri kumminkin puolin kurottuu kaulaan ja yhdistyy vähän kurkun alapuolella. Collien kuononkärki, suupielet ja alaleuka sekä kurkku ovat valkeat, kuten on myös sen kaula suurimmaksi osaksi. Hännänpää, oikea etutassu ja takakoivet noin kintereeseen asti ovat niin ikään valkoiset. Vasen eturaaja on kokonaan ruskea.
Surkun silmät ovat keskiruskeat ja kynnet ja anturat sekaväriset.
Surku on olemukseltaan yleensä sitä, mitä sen kutsumanimikin antaa ymmärtää: surkea. Se liikkuu yleensä levottomasti ja paikallaan ollessaan usein vapisee, se pälyilee ja luimistelee ja aika usein myös kuolaa. Itsevarmempina hetkinään sen liikehdintä on kuitenkin varsin sulokasta, vaivatonta ja tanssahtelevaa - se osaa kyllä kantaa itseään vakuuttavassa ryhdissä, näyttelykoiran elkein, jos suinkin sen henkinen puoli antaa myöten.
Aseenaan koiralla on suurten puutarhasaksien puolikas.
Luonne:
Mitä saadaan, kun yhdistetään äärimmäisen impulsiivinen luonne, erittäin epävakaa tunne-elämä ja roima hyppysellinen psykoottisuutta?
Surku ei ole mielenlaadultaan normaali, eikä se tosiasia jää yhdeltäkään tervemieliseltä kanssaolijalta helposti huomaamatta. Surku on ajatus- ja tunnemaailmaltaan selvästi häiriintynyt, ahdistunut ja hermostunut sekä varsin arvaamaton. Se on hukassa paitsi ympäristönsä myös itsensä kanssa, eikä se tiedä millä tavalla sen kuuluisi käyttäytyä milloinkin, se ei tiedä mikä on normaalia. Eristetyn elämän eläminen on heikentänyt ratkaisevasti sen sosiaalisia taitoja, joten se tulkitsee kanssaolijansa aikomukset useammin väärin kuin oikein. Collien kanssa kommunikointi on tästä syystä hyvin kuluttavaa, turhauttavaa ja täynnä väärinkäsityksiä; Surku ei luota siskonsa ohella kehenkään muuhun kuin itseensä ja se pohjaa reagointinsa aina omiin - valitettavan ontuviin - tuntemuksiinsa ja johtopäätöksiinsä. Jos siitä jostain syystä alkaa tuntua, että tosiasiassa perusystävällisesti käyttäytyvä henkilö, joka vain yrittää ymmärtää sitä, haluaa sille pahaa, se mieltää olevansa oikeassa ja käyttäytyy sen mukaan. Silloin kolmivärinen syyttelee, sylkee päin naamaa, tekee valehyökkäyksiä ja räkättää voitonriemuisesti kun saa ajettua uhkaavaksi mieltämänsä kanssakulkijan tiehensä. Normaalitilanteessakin se käyttäytyy epäilyttävästi ja epäilevästi ja siitä huomaa jo kauas, ettei se usko juuri kenenkään olevan luottamisen arvoinen.
Sekopäinen pitkäturkki mutisee ajatuksiaan usein ääneen aivan huomaamattaan ja ajoittain vaikuttaa käyvän keskusteluja itsensä kanssa - itseasiassa Devorah on vain harvoin aivan hiljaa, edes yksin ollessaan. Jos se ei puhu, se vikisee ja naksuttelee kieltään kitalakeensa tai kolistelee ympärillään olevaa irtaimistoa. Puhuessaan se taas ei välttämättä käytä ollenkaan järkevää kieltä, vaan saattaa vakuutella aivan tosissaan kanssaolijalleen olevansa kykenevä lukemaan tämän ajatukset.
Todellisuudentajunpuutteessaan paimenkoira on aivan omaa luokkaansa. Omistajan antamat lääkeaineet ja huumeet ovat tehneet Surkuun jo lähtemätöntä vahinkoa ja pahimpina hetkinään se on äärimmäisen paranoidinen. Harhojen näkeminen tai kuuleminen ei ole sille alkuunkaan epätyypillistä, mutta kaiketi kai onneksi hallusinaatiot eivät ole hallitsevia ja paranoidisuus keskittyy lähinnä deluusioihin. On luultavaa, että näköharhat saisivat sen helposti käymään kanssaolijoidensa kimppuun aivan ärsykkeettäkin, mutta ajatustasolla pysyvät vainoharhat harvemmin saavat sen oloa niin surkeaksi että se ryhtyisi tosissaan ympäristölleen haitalliseksi. Kolmivärinen on kiistatta mielenvikainen, mutta siitä huolimatta sen pohjaluonne on hyvinkin kiltti ja jopa rauhantahtoinen eikä koira tosiasiassa tahtoisi satuttaa edes niitä, jotka ovat satuttaneet sitä. Se on melkoisen naiivi ja anteeksiantava, mutta epäluuloisuudessaan pitkävihaisuuteenkin kykenevä.
Koska kolmivärinen yleensä on vaikeaa seuraa ja useimmat kokevat sen aivan liian haastavaksi ystävystymistä ajatellen, on Surku hyvin takertuvainen läheistensä suhteen. Koira on luonnostaan omaa rauhaa arvostava ja yksinkin viihtyvä, mutta häiriintyneelläkin ajatustoiminnallaan se kykenee tajuamaan, että ystävät ja tukihenkilöt ovat tärkeitä, eikä se halua menettää niitä, jotka ovat tarpeeksi kärsivällisiä sen oikutteluja kestämään.
Collien huumorintaju on - kaiken muun mukana - varsin omalaatuinen. Se on yleisesti varsin huumorintajuton mitä esimerkiksi vitsailuun tulee, eikä sen sosiaalinen taantuneisuus juuri mahdollista esimerkiksi sarkasmin ymmärtämistä. Surku ottaa kaiken kovin kirjaimellisesti ja on sen vuoksi hivenen herkkä loukkaantumaan, joten omat huvinsa se hakee sosiaalisten kontaktien ulkopuolelta; nartun tiedetään nauraneen heleää, onnellista naurua, kun se on liki tanssivine ja liidokkaine askelineen lahdannut kalmoja. Sille elämä on peliä, jonka juonenkäänteisiin on vain sopeuduttava, ja jonka ei missään nimessä pidä antaa masentaa. Tätä elämänoppia collie tosin ei ole vielä täysin oppinut, vaikka sen mukaan elääkin, sillä tietyissä asioissa se on erittäin masennusaltis. Lisäksi se näkee paljon painajaisia, joista johtuvat univaikeudet laskevat sen vireystilaa ja tekevät siitä apaattisemman. Koiran reagointi painajaisiinsa on yleensä pennunomaisen voimakasta, ja se saattaa herätä niistä hyvinkin itkien.
Vaikkei Surku ole luonteeltaan ilkeä, on sen huumori toisinaan kiusallista. Pitkäturkki kokee itsensä varsin surkeaksi ja mitättömäksi olennoksi ja varmaan huonoa itsetuntoaan kompensoidakseen se rakastaa kanssakulkijoittensa hämmentämistä ja kiusaamista. Jos se saakin selville jonkun asian, joka saa silloisen seuralaisen tuntemaan olonsa epämukavaksi, se tarttuu siihen. Pahaa Surku ei tarkoita, mutta toisaalta ei pahemmin välitä, jos sen toiminta loukkaa kohdettaan - tai sitä itseään. Kivusta tietää elävänsä, ajattelee häiriintynyt elukka, eikä se pistä pahakseen hakatuksi tulemista.
Tiivistetymmin collie on ulosanniltaan yleensä hermostunut ja ahdistunut, yleensä myös varsin apaattinen ja vaisu. Toisina hetkinä se kuitenkin intoutuu pilailemaan kanssaolijoidensa kustannuksella aina turpakäräjiin asti ja omistaa pimeän huumorintajun. Surku on harhainen, mutta vain harvoin vaarallinen kenellekään muulle, kuin itselleen.
Menneisyys:
Kuten siskonsa Coralie, oli Surkukin noin vuotias saapuessaan Valerianaan. Mitään tietoa tämän perheenjäsenensä asumisesta näillä seuduin nartulla ei tosin vielä ole, sillä vaikka se Coralien tavoin päätyikin asumaan kylään, on sen elämä pitänyt sen tiiviisti eristyksissä.
Kasvattajaltaan narttu myytiin noin parikuisena eräälle näyttelyorientoituneelle pariskunnalle, jonka kanssa se ehti kierrellä kehissä vain vähän aikaa. Varsin hyvärakenteinen vaikka koira olikin, ei se tuonut omistajilleen niin suurta profiittia, kuin nämä olisivat toivoneet (tai edes tarvinneet kyetäkseen eläimen ylläpitoon), joten se myytiin.
Surkun osti muuan mies Valerianasta, poikansa harjoituskoiraksi. Mies oli kiinnostunut paimennuksesta, palveluskoirakokeista ja sen sellaisista, joihin collie soveltuisi, ja toivoi poikansa auttavan koiran valmentamisessa näihin tarkoituksiin.
Ukon toiveet eivät aivan täyttyneet: poikaa ei tavoitteellinen koirankoulutus vähempääkään kiinnostanut, mutta ottipa tämä kuitenkin Surkun hyvin vastaan ja viihtyi sen kanssa. Aluksi pojan saamattomuus ärsytti tämän isää, joka yritti puoliväkisin saada parikymppisen jälkeläisensä kiinnostumaan koiran suhteen jostain muustakin kuin yhdessäolosta ja rapsuttelusta, mutta taipui lopulta; nuorukainen oli astetta ongelmallisempi luonne jo muutenkin, eikä tarvinnut isänsä tyytymättömyyttä kantaakseen.
Surku sai nauttia varsin tasaisesta elämästä näiden kahden ihmisen kanssa vain pari kuukautta. Käännekohdaksi muodostunut päivä alkoi normaalisti isän ja pojan lähtiessä aamuvarhaisella satamaan töihin. Muutaman tunnin päästä tapahtui jotain valitettavaa, kun isäntä sai sairaskohtauksen ja lankesi laiturilta mereen. Mitään ei ollut tehtävissä ukon pelastamiseksi, ja aivan yhtä lohduton oli poikansa mielenterveyden tilanne. Äitinsä jo muutamia vuosia sitten menettänyt nuorukainen menetti elämänilostaan suurimman osan, jäljelle jäi vain välttämätön itsemurhan ehkäisemiseksi. Ja kun todellisuus kävi miehelle yhä vain synkemmäksi, tämä lankesi huumeisiin. Huumeita Valerianassa sai heikohkosti, mutta epätoivoinen ihmisraunio onnistui niitä aina omiin tarpeisiinsa löytämään ja sekavuuspäissään syötti päihteitä jopa Surkulle, joko juomaveteen ne sekoittaen tai huumekapselit pakolla collien kurkusta alas ajaen. Ettet muutu kalmaksi, perusteli miesparka, ja ettet juokse luotani. Mies myös eristi koiransa varsin taidokkaasti ja piti tämän suurimman osan ajasta sisällä talossaan.
Näin on jatkunut Surkun elämä jo liki parin vuoden ajan ja siinä ajassa se on menettänyt valitettavan suuren siivun järjestään.
Muuta:
Ominaisuudet
Lihasvoima: 3/5
Puruvoima: 2/5
Nopeus: 4/5
Ketteryys: 3/5
Kuulo: 3/5
Hajuaisti: 3/5
Näköaisti: 4/5
Äly: 3/5 (joskin vaikuttaa mielenterveysongelmiensa vuoksi vajaalta)
