Lyra

• Nimi: Lyra
• Laji: Susi
• Ikä: 3 vuotias
• Sukupuoli: naaras
• Lauma: Lumon
• Ase: Sirppi
• Ääni: Emily VanCamp
• Tunnuskappale: Florence and the Machine - Seven Devils
• Pelaaja: Kitsune

ulkonäkö
Lyralla on paksu valkoinen turkki ja keltaiset silmät. Se viihtyy vuoriston viileydessä, joten sen turkki todella on paksu. Säkäkorkeutta on noin 66 senttiä, joten suurimmasta päästä se ei kuitenkaan ole. Painoa löytyy noin 40 kiloa, eli naaras on kovin kevyt ja siro kokoonsa nähden. Tassut ja korvat ovat kuitenkin suuret. Lauman tunnus on maalattu molempiin silmäkulmiin kuparilla sävyllä, ja naaras pitääkin merkeistään hyvää huolta. Tunnuksien väri säihkyykin yleensä kilpaa keltaisten silmien kanssa.

Nartun ilme on yleensä kova ja sen tunteita on vaikeaa lukea sen kasvoista.

menneisyys
Lyra syntyi kolmen sisaruksen kanssa vuorille eräänä aurinkoisena kesäkuun päivänä. Sen perheellä kävi hyvä tuuri, sillä pennut eivät koskaan tarvinneet nähdä nälkää - vanhemmat olivat hyviä metsästäjiä, ja toivat ruuan pöytään säännöllisin väliajoin. Vanhemmat pitivät hyvää huolta jälkikasvustaan, ja perhe oli hyvin tiivis - kuin pieni lauma.

Lyra oli noin puolivuotias, kun se oli perheensä kanssa vuorten juurilla olevassa havumetsässä opettelemassa saalistamista. Sudet eivät olleet koskaan nähneet kalmaa, sillä kalmat eivät olleet vielä ehtineet saapua maan pohjoisosaan. Ne kuitenkin tulivat juuri silloin, kun perhe oli metsässä, ja perhe pelästyi kuolleelta löyhkääviä koiraeläimiä. Pentujen vanhemmat suojelivat pentujaan hyökkäämällä kalmojen kimppuun, mutta tuloksetta. Ne saivat surmansa, koska eivät tietäneet miten kalmat tapetaan. Nuoret pennut järkyttyivät suuresti ja yksi sisaruksista sai myös surmansa yrittäessään uhkarohkeasti hyökätä itsekin kalmojen kimppuun. Loput pennut tajusivat juosta karkuun minkä jaloistaan pääsivät ja pääsivät vuorille suojaan.

Kolme sisarusta eli vuorilla melkein vuoden yhdessä auttaen toisiaan selviytymään. He pelkäsivät lähteä vuorilta pois ja vain suuressa nälässä menivät etsimään ruokaa havumetsistä - silloinkin pysyen vuorten lähellä ja aina yhdessä. Pennut elivät jatkuvassa pelossa, mutta Lyrassa alkoi aikaa myöten viha korvaamaan pelkoa. Se oli katkera vanhempiensa ja sisarensa kuolemasta, ei ymmärtänyt miksei kukaan voinut varoittaa heitä kalmoista ja halusi tappaa ne kaikki.

Eräänä päivänä Lyra kyllästyi jatkuvaan pelkoon ja piilotteluun, se ei halunnut enää elää kylmillä vuorilla peläten jokaista risahdusta loppuelämänsä ajan. Niinpä se jätti järkyttyneet sisarensa ja lähti vuorilta. Sitä pelotti olla yksin, mutta itsepäisyytensä vuoksi jatkoi eteenpäin ja ahmi tietoa kalmoista kaikilta koiraeläimiltä mitä se kohtasi. Kalman kohdatessaan se juoksi karkuun, ja kesti pitkään ennen kuin se uskalsi käydä kohtaamaan sellaisen silmästä silmään.

Valkoinen susi ei ollut koskaan ollut muualla kuin vuorilla, joten nyt sen vaeltaessa sillä oli paljon ihmeteltävää. Ilma oli paikoin jopa kuumaa, erilaisia eläimiä oli paljon ja kylän läheisyydessä se näki myös ihmisen ensimmäisen kerran. Kylän ympärille se jäi pyörimään hetkeksi ja yhtenä yönä uskaltautui menemään tutkimaan paikkoja tarkemmin. Kyläläisten koirat eivät pitäneet tunkeilijasta, mutta naarassusi oli silti monia koiria suurempi eikä moni uskaltanut lähteä sitä uhkaamaan.

Erään sepän tiluksilta se löysi sirpin. Se oli naaraan mielestä hyvin kaunis ja toi myös turvaa, joten naaras piti sen itsellään. Lyra alkoi harjoitella uuden aseensa kanssa ja oppi nopeasti. Eikä mennyt aikaakaan, kun se lähti etsimään kalmoja. Lyra harjoitteli ensin taistelemaan pienempien kanssa, mutta pikkuhiljaa taitojen kasvaessa se oppi käyttämään asettaan paremmin ja nopeasti oppi surmaamaan suuremmatkin kalmat.

luonne
Lyra on tulinen, mutta vahvahermoinen naaras. Sanonta "kärsivällisyys on hyve" sopii tämän naaraan luonteeseen hyvin ja se myös elää tuon lauseen mukaan. Sillä ei ole tarvetta saada asioita heti, vaan se suunnittelee ja odottaa sopivaa tilaisuutta saada haluamansa. Kaikista eniten se haluaa kalmat pois Valerianasta, ja se vakaasti uskoo vielä tulevan sen päivän, jolloin kuolleet eivät enää kurkistele.

Naaras tekee töitä unelmansa toteutumiseen, eli tappaa niin paljon kalmoja kuin pystyy. Moni voisi kutsua naarasta fanaatikoksi, sillä sen elämään ei oikeastaan kuulu muuta kuin jatkuvassa katkeruudessa eläminen. Se ei ole päässyt yli vanhempiensa ja sisarensa menettämisestä eikä se usko ikinä pääsevänsä. Naaras uskoo sen elämäntehtävän olevan kostaa perheenjäseniensä kuolema ja se tehtävä on naaraan mielessä ensimmäisenä aamulla ja viimeisenä illalla.

Katkeruus ei ole kuitenkaan tuhonnut Lyraa täysin, vaan se osaa myös nauttia pienistä asioista. Vuorilla elämisen jälkeen se ei voi olla nauttimatta kauniista ja lämpimistä maisemista ja luontoa se rakastaa. Naaras on yksineläjä ja se piilottaa tunteensa kovan kuoren alle, jonne on vaikeaa muiden päästä. Toimeen se kuitenkin tulee kaikkien kanssa, sen mielestä on kannattavampaa esittää ystävää kuin näyttää inhonsa suoraan. Eikä se varsinaisesti ketään inhoa, mutta ei rakastakaan. Sen sisarukset ovat toistaiseksi ainoita, jota naaras rakastaa avoimesti, mutta se välttelee palaamasta heidän luokseen, etteivät he saa naarasta jäämään pysyvästi sinne. Vielä enemmän se pelkää sitä päivää, kun se menee takaisin ja saa kuulla sisartensa kuolleen. Lyra rakastaa heitä suuresti, mutta se ei usko sisariensa pärjäävän kahdestaan. Alitajunnassa Lyra pelkääkin, että lähtiessään jätti sisarensa kuolemaan.

Lyra on vieraiden seurassa hyvin itsevarma ja sanavalmis. Se jää harvoin sanattomaksi ja se puolustaa mielipiteitään tulisesti. Naaras ei suutu helposti eikä koskaan korota ääntään, mutta suuttuessaan se hautoo tunteensa ja jää odottamaan sopivaa hetkeä kostaa sille tehty vääryys.