Barrett - Soria

Barry on melko tyypillisen, suurikokoisen tanskalaisen näköinen, mutta mikäli hänet suurennuslasin alle pistää, löytyy sekarotuisia poikkeuksia varmasti. Ulkonäkönsä puolesta hän menisi hyvin puhtaasta tanskandoggista, mutta rakenteesta pilkistää läpi myös hänen toinen puolensa dobermanni. Hän on lihaksikas, pystykorvainen ja pitkäkaulainen, aavistuksen verran roikkuvahuulinen kaveri. Koiran rakenne on tasainen sekoitus hänen kahta rotuaan. Se on tanskalaista sirompi, vinttikoiramaisempi, mutta dobermannia raskaampi ja huomattavasti suurempi. Perusväritykseltään uros on sinertävänharmaa valkoisin merkein. Peitinkarva on kauttaaltaan lyhyttä ja sileää, mutta kuitenkin aavistuksen niin karkeaa ettei se kiillä juurikaan auringossa.

Uroksella on valkoisia merkkejä muutama kappale ympäri ruumistaan. Hänen tassujensa päät ovat valkoiset, sekä uros omistaa kaksi valkoista laikkua otsassaan, jotka toimivat eräänlaisina valesilminä. Kaulasta ryntäisiin ulottuu pitkä katkonainen valkoinen siima, joka kuitenkin levenee etujalkojen välissä. Valkoinen ulottuu aina mahaansa asti, loppuen parikymmentä senttiä etujalkojen jälkeen. Muualla hänellä ei ole valkoista.

Kaulassaan Barry kantaa pientä öljylamppua. Koira pitää sen yleinsä kytevänä, ellei täysin palavana. Lyhty on erinomainen valontuoja, mutta käy myös eräänlaisesta suojauksesta: pimeässä se saattaa sokaista vastaantulevan koiran tai kalman. Lyhdyn Barry varasti kylän lippeiltä, ja se on sidottu hänen kaulaansa kolmella eripaksuisella narulla. Iltaisin Barry sammuttaa kuitenkin lyhtynsä. Lyhdyn uudelleen sytyttäminen on helppoa sen kannessa olevan linssin vuoksi, jonka läpi paistava auringonvalo sytyttää liekin öljylamppuun. Barryn lyhdyn käyttö on siis hyvin riippuvaista säästä, sillä se vaatii auringonvaloa syttyäkseen. Uros pelkää myös öljyn loppuun palamista, mutta toistaiseksi se on osoittautunut hyvin pitkäkestoiseksi.

Barry ei kanna mukanaan asetta, mutta se ei tarkoita etteikö hänellä niitä olisi ollut. Hänellä on ollut vuosien saatossa lukuisia aseita, mutta kaikki hän on myös menettänytkin. Barry käy usein kylässä varkaissa, josta hän sai lyhtynsäkin. Barry varastaa kaiken minkä hän epäilee tehoavan kalmoihin. Hakut, kirveet, miekat, vasarat, aivan kaiken. Barry pystyy noutamaan aseita myös muille koirille, eikä hän näe lainkaan vaivaa sen tekemisessä. Barryn suosikkiaseita ovat kaikkien edellämainittujen lisäksi myös keihäät. Aseistautuminen vaihtelee siis paljon sen mukaan, mitä hän on löytänyt.

Barryn pentueessa ei ollut montaa hyväonnista hänen itsensä lisäksi. Kuuden pienen palleron seasta vain puolet selviytyivät, Barry heidän joukossaan - luonnollisesti. Kuitenkin ennen kun voimme keskustella uroksen syntymästä, on palattava aikaan jolloin häntä ei ollut: Barryn emon, Beatrisen aikaan.

Beatrise oli kaunis sileäkarvainen dobermanni-narttu, joka oli ensimmäisiä ihmisten saarella kasvattamia koiria. Beatrisen isä ja emä olivat laivueen koiria, koulutettuja taistelemaan käskystä, toisinaan jopa omia perheenjäseniään vastaan. Beatrisen emä kuitenkaan ei hyväksynyt heidän käyttöä taisteluissa villikoiria, rikollisia ihmisiä tai toisiaan vastaan. Hän karkasi tiineenä ollessaan yhdessä monen muun koiran kanssa, muunmuassa Barryn isän, tanskandoggin Laetin.

Beatrisen emä synnytti pentueen ihmiskylän ulkopuolella, metsän suojissa lähellä jokea. Laet ei kuitenkaan antanut tämän odottaa, vaan otettuaan roolin alfauroksena heidän pikkuruisessa 'laumassaan', käski tämän jättää huonokuntoisimmat pennut taakseen - heidän oli paettava ihmisiä. Beatrise itse ei ollut onneksi yksi näistä epäonnekkaista pennuista, jotka jäivät joen rantaan.

Aikaa kului, ja Beatrisestä kasvoi viehkeä dobermanni - kuten emostaankin. Ilmeisesti alfauroksen Laetin mielestä liiankin viehkeä, sillä tämä pakotti Beatrisen puolisokseen, pariutuen tämän kanssa monesti vasten nartun tahtoa. Näistä kerroista alkunsa sai pentue, josta yksi kolmesta selviytyneesä oli Barry. Pian pentujen syntymän jälkeen tehtiin havainnot ensimmäisistä kalmoista. Ne lisääntyivät nopeasti, eivätkä kuolleet millään. Pieni koirien muodostama joukkue ei pärjännyt kauaa niille, vaan yksi kerrallaan he kuolivat, jäivät kalmojen kynsiin. Barry pakeni isänsä sekä emonsa kanssa, mutta hänen sisaret olivat kaikki jo kuolleet.

Barryn ollessa vuoden vanha, hän joutui todistamaan sitä, mitä emonsa Beatrise oli joutunut kestämään jo vuosia. Koiran - vaikkakin hän oli hyvin nuori - tunteet omaa isäänsä kohtaan murenivat hetkessä. Hänen esikuvansa ja ihailun kohteensa, olikin vain irvikuva siitä mitä Barry oli luullut. Säälimättä, tunteettomana Barry sysäsi oman isänsä pois Beatrisen luota, kalmojen syliin. Illasta ei mainittu Beatrisen ja Barryn välissä kertaakaan tuon jälkeen. Äiti ja poika olivat nyt vain kaksin, ja kaksin he myös liittyivät Sorian laumaan.

Uros ei ole koskaan pelännyt kalmoja. Hän on elänyt niiden keskellä, nähnyt miten ne tappavat, ja löytänyt niiden heikkoudet. Barryn ympäriltä on kuollut laumalaisia, ja uusia on aina tullut lisää. Barry ei osaa luottaa uusiin, ja kestää kauan että tämä hyväksyy nämä ystävikseen: jos ei ole tunteita, ei menettäminenkään satu.

Barry on vähäsanainen ja harkitseva uros. Hän on hyvin viisas, vaikkei aina osaakkaan tuoda ajatuksiaan esille. Vähäsanaista ei saa kuitenkaan sekoittaa ujouteen: sitä Barry ei ole. Uros mielummin miettii sanojaan pitkään, kun laukoisi jotain harkitsematonta. Hieman juroluonteinen koira osaa myös nauraa, mutta vain harvat sen kuulevat. Uros ei viihdy itseään 'tyhmemmässä' seurassa, eikä hänen malttinsa missään tapauksessa riitä pentujen tai vähä-älyisten kaitsemiseen. Jos seura ei miellytä, saattaa hän siis ottaa ritolat.

Kalmojen keskellä varttuminen ei antanut sijaa viettää satumaisia ja huolettomia pentupäiviä. Barry on ollut aina maltillinen, eikä edes ikäistensä kanssa leikkiessä ole koskaan lähtenyt niinsanotusti 'joukon vietäväksi'. Barryä pystyy yllyttämään, jos uros näkee siitä etua itselleen ja/tai laumalleen. Typeriin tempauksiin hän ei lähde mukaan. Koira saattaa toimia porukassa myös niinsanottuna rauhottajana, tai tunnelman latistajana. Hän puhuu järkeä, ja tekee sen usein myös pokerinaamalla.

Barry osaa myös hymyillä ja nauraa. Hän on jalo ja hyväntahtoinen, vaikka kalmoja huvikseen lätkivä koira saattaakin vaikuttaa melkoiselta raakileelta. Hymyileminen ja nauraminen ovat asioita, joita ei kuitenkaan jokainen tule näkemään. Barry kantaa kaunaa yhä edesmenneelle isälleen, eikä hän koskaan esittele itseään kenenkään poikana. Kysymyksiin kuuluu kylmä vastaus: Barryllä ei ole isää.

Koiralla on voimakas vietti pitää laumalaisista huolta. Hän on loistava suojelija, eikä hän ole toistaiseksi jäänyt alakynteen yhdellekään kalmalle. Barry ei pelkää näitä epäkuolleita olentoja, tai muutakaan väkivaltaa. Täysin kylmähermoinen ja peloton ei sekarotuisemme kuitenkaan ole: hän ei pelkää mitään muuta niin paljon kuin ystäviensä menettämistä. Koira ei ehkä julista rakkauttaan ystäviänsä kohtaan sanoin, vaan pienin teoin ja huolenpidoin.